Uusi päivä

Tämä päivä alkoi aurinkoisena ja olen päässyt nyt täällä normaaliin vuorokausirytmiini, joka tarkoittaa sitä että kirjoitan yöllä ja nukun pitkään. Sen verran jäi kuitenkin aikaa ennen hoivakotiin menoa, että ehdin haukkaamaan happea . Melkein naapurin pihalta pilkisti tämä hieno omenapuu. Osa omenoista oli jo tippunut maahan. Onneksi olin syönyt tarpeeksi omenoita kotona - itse asiassa liikaakin. Pakastimessa on pino piirakanpaloja ja kaapissa useita purkkeja omenahilloa. Omenat ovat täällä aika kovassa kurssissa: yksikin laji maksaa melkein 5 euroa kilo.

Tämä näkymä on siis keskeltä kaupunkia. Satukirjani omenapuu tuli vastaan täällä.

Seuraavan kulman takana odottikin uljas näkymä ja päättelin herran myyvän omaisuuttaan kadun varrella. Mieleeni tulvahti saksalainen tapa, jossa tiettynä päivänä viikossa kaikki nostavat turhat huonekalut ja muut roinat kadulle ja siitä voi sitten kuka tahansa ottaa mitä tarvitsee. Mutta tällä herralla näytti olevan koko omaisuus kadulla. Olikohan raukka saanut häädön.

Ensivaikutelma petti pahan kerran.

Pyysin lupaa kuvan ottamiseen, menin lähemmmäksi ja huomasin että tässä ulkomyymälässä oli myös sisätilat. Pienet portaat laskivat kellariin. Ja siellä oli mitä ihmeellisimpiä tavaroita, suoraan kuin tuhannen ja yhden yön saduista, myytävänä. Nappasin hienostuneen kortin mukaani ja sanoin tulevani takasin. Oli pakko jatkaa matkaa, että ehtisin ajoissa takaisin. Kiepautin nopeasti kaupan kautta kämpille. Jo matkalla iski hermosärky, joten jouduin ottamaan vahvaa särkylääkettä. No....

Kalliit ovat laulujen lunnaat - toisinaan

Teimme ennen varsinaista laulamista taas hengitys- ja ääniharjoituksia ryhmässä.Ne sujuivat oikein hyvin. Lääkkeiden vaikutuksen huomasin siitä, että putosin parissa säestyksessä aika pahasti. Mutta minkäs teet. Elämä on.
Kuvasäveltäminen oli taas ihanaa. Ensimmäinen asiakkaani sävelsi Alicen kuvasta. Olen käyttänyt kaikissa muissa sävellyksissä omia kuviani. Sellaisia valokuvia, jotka olen itse ottanut ja jotka ovat minulle todella tärkeitä. Uskon että se lisää intensiivisyyttä ja siten antaa tällä työlle hyvän startin. Alicen lapsuuden kuva ei tietenkään ole minun ottamani, koska en ole edes ollut vielä syntynyt silloin kun kuva otettiin.
Toinen asiakkaani sävelsi kuvasta, jonka ottamisen aikaan minulla alkoi soida päässä pieni musiikinpätkä. Kirjoitin melodian ylös tupakkiaskin kanteen (poltin vielä silloin). Vuosia myöhemmin menin sävellystunneille ja nyt siitä on sovitettu pieni teos jousiorkesterille, missä on myös huilu mukana. Nyt siitä samasta maisemasta on sävelletty toinen teos!

Käymme tässä läpi ensimmäistä kuvasävellystä huomista konserttia varten.

Musiikin tekeminen vei toisen asiakkaan kurjan olon pois. Ja syntyi upea teos.

Toinen asiakkaani oli tänään selkeästi ahdistunut ja masentunut. Olen itse todella herkkä aistimaan muiden tunteita - tunteet tarttuvat, En kuitenkaan voi terapeuttisessa tilanteessa antautua niiden valtaan. Oli ihanaa huomata, kuinka musiikin tekeminen poisti tuota ahdistusta. Minulle tuli tunne, että olen onnistunut. Ja tässä vahvistuu se tosiasia, että tämä projektini antaa jotain myös siihen osallistuville ihmisille. Olemme kaikki tärkeitä ja arvokkaita.


Lähdin vielä illalla kävelylle. Umpimähkään ja ilman karttaa. Satamassa oli hyvin unenomainen tunnelma. Kuvat kertokoot: