Vanhoja ja uusia ystäviä

Tämä päivä aukeni harmaan valoisana. Täällä väreillä on monia sellaisia sävyjä, joita ei mantereelta löydä. Itse asiassa toinen kuvasäveltäjä toi sen asian esiin eilen kun hän sävelsi. Kuvaa katsoessa hän sanoi ettei kuvionuoteista löydy tarpeeksi nyansseja. Ja sitten hän luetteli minkälaisia erilaisia vihreitä ja ruskeita on olemassa. Selvä juttu! Eipä siis ihme, että olen alkanut eilisen jälkeen itsekin huomata kaikenlaisia sävyjä väreissä.

Greta laittaa tuulemaan

Aamukävelyllä pistäydiyin Greta Sundströmin putiikkiin. Tapasin Gretan hoivakodissa viime heinäkuussa. Hänen kauppansa on oikein sievä ja sieltä löytyy vaikka mitä! Hankin sieltä tuliaiset molemmille lapsilleni. Jatkuva hengailuni ruotsinkielisessä ympäristössä alkaa tuottaa tuloksia: pystyin keskustelemaan Gretan kanssa aivan normaalisti änkyttämättä. Puhuimme siis ruotsia.

Jälleen näkemisen riemua.

Greta putiikkinsa gammalt -osassa.

Greta on muusikko ja hän tehnyt useita levyjä, joista hän lahjoitti minulle yhden. Siinä on omistuskirjoitus päivämäärällä! Olen aivan otettu! Kerroin hänelle, että haluaisin päästä jonkun kalastajan mukaan Ahvenanmaan pohjoispuolelle, niihin maisemiin jossa jungfruskäreläiset olivat käyneet aikoinaan kalareissuilla. Ja mitä teki Greta? Hän otti puhelinluettelon esiin ja soitti eräälle jo hieman iäkkäämmälle kalastajalle, joka suhtautui asiaan myönteisesti. Hän kalastaa siikaa ja silakkaa aina loka-marraskuun vaihteeseen asti. Turha kai mainita, että mies on myös kirjailija, mutta mainitsen nyt kuitenkin. Eli ehtisin hyvin mukaan ensi kerralla kun tulen tänne. Nyt minulla on hänen yhteystietonsa. Tahdon hoitaa tuon puhelun kaikessa rauhassa Espoosta, sitten kun olen levännyt reissun väsymyksen pois.

Gretan putiikki ulkoa päin. Suosittelen lämpimästi jos haluaa löytää jotain muuta turistikrääsän sijalle.

Vielä minun on hoidettava jostakin kuljetukset tuon kalastajan luokse. Lähdin tänään illalla kävelylle siinä toivossa että olisin tavannut erään ihmisen, joka voisi todennäköisesti ehkä auttaa  minua tässä asiassa. Mutta kun pääsin paikkaan, jossa kuvittelin hänen olevan, niin huomasin seisovani kolmen eri oven edessä, jotka kaikki olivat kiinni, enkä tiennyt mikä olisi oikea. Koputin rohkeasti yhteen. Ovi avattiin ja ystävällisen näköinen naisihminen kysyi olenko tulossa sinne. Sanoin tietenkin että jaa a. Se oli oikea vastaus, sillä tunnin kuluttua minulla oli taas muutama uusi ystävä tältä saarelta! Ehkä ovi oli teoriassa väärä, mutta käytännössä se oli aivan oikea!

Harmaan valoisa aamu Maarianhaminassa

Tämän talon savupiippu pysäytti minut. Jäin miettimään milloin se on rakennettu.

Saaressa kun ollaan niin oikealla puolella katua taivas on tumma ja synkkä.

Kun katsot vasemmalle, niin ilta on vaalea ja hellä.